Meillä vietetään tänä vuonna juhannusta kaksin pikkumimmin kanssa. Isäntä on kavereidensa kanssa mökillä. Aika tylsältä tuntuu, kun kaikki paikat - lehdet, facebookit, jne. - on täynnä juttuja ja artikkeleita juhannuksen juhlimis- ja ruokailuvinkeistä. Kaikki tuntuvat pitävän hauskaa. Mutta mitäs me, jotka olemme yksin? (Tai no, onhan mulla tuo vuoden ikäinen seuralainen :))

Jotenkin yksin oleminen tuntuu todella raskaalta juhlapyhien aikaan. Jos silloin on yksin, tuntee todella olevansa yksinäinen. Meille tämä on tytön kanssa yksi viikonloppu muiden joukossa, josta vain yritämme selvitä kunnialla.

Voi miten kaipaisinkaan niin sitä, että myös muilla ystävillämme olisi lapsia. Olisi ihanaa viettää perheiden kesken juhannuksia, vappuja, uusiavuosia ja ihan tavallisia kesäviikonloppuja tai -iltoja. Mutta kun muita perheellisiä ei lähipiirissä oikein ole, on elämä välillä aika tylsää. Sanoi kuka mitä tahansa, niin perheellisillä ja perheettömillä on hyvin erilaiset tavat viettää vapaa-aikojaan, eikä perheettömät useinkaan halua lapsillesia "pilaamaan" iltojaan.

Hyvää yötä immeiset. Huomenna on vain perjantai, 25. kesäkuuta. Ei sen ihmeellisempää!